Olen
siis espoolainen 23vuotias nuori nainen. Menimme mieheni kanssa
naimisiin 23 heinäkuuta 2005. Rakastamma toisiamma. Olen valmistunut
pastoriksi Suomen teologisesta opistosta keväällä 2005 neljän vuoden
kuumottavan urakan jälkeen. Jo kolmen vuoden ajan olen työskennellyt
enemmän tai vähemmän Suomen Metodistikirkon nuorisotyön parissa, ja
niillä linjoilla aion jatkaa kunnes kuukahdan. Varsinaisesti olen
kotoisin Pohjanmaalta, mutta eniten kotipaikkanani olen pitänyt Hankoa,
jossa asuin kai 8 vuotta. Espoosta en haluaisi lähteä minnekkään,
ainakaan kovin pian. Harrastan hieman liikuntaa, ja pidän huonekasvien
hoidosta. Kalastelemme myös mieheni kanssa aina kun siihen tarjoutuu
mahdollisuus, ja tulevaisuudessa haluaisin opetella perhokalastusta.
Ehkä jonkin asteinen harrastus voisi olla myös tietokone- ja
konsolipelien (PS2) pelailu, ja kotosalla oleskelu. Tulevaisuudessa
haluan opiskella lisää teologiaa, ja pohdin myös mahdollisuutta
tutkijan uraan - se olisi hienoa.
tiistai, 8. marraskuu 2005
Minä.
tiistai, 1. marraskuu 2005
Aurinko
Ulkona on mitä mainioin ilma, taidan olla tänään varsin tyytyväisellä tuulella.
Minulla on jo pitkään ollut hieman hämmentävä ongelma. Tänä syksynä huomasin yhtäkkiä, että minulla ei enää olekaan ympärilläni sankkaa ystäväjoukkoa. No okei, minä menin naimisiin, mutta niin teki myös yksi parhaista ystävistäni. Yksi kaveri muutti pois, ja yksi muutti miesystävänsä kanssa yhteen. Miksi tällaiset tilanteet syövät pohjan kaikelta kommunikoinnilta, ja miksi se kaikki tapahtuu aina niin yhtäaikaa? Ja Ennenkaikkea: miksi on niin vaikea saada uusia ystäviä?
Parhaat ystäväni olivat (tai ovat kai ne edelleen?) loistoporukkaa. Meillä oli hauskaa yhdessä, ja jutut olivat yhteisiä. Istuimme iltaa, nauroimme, puhuimme.. yhtäkaikki, pidimme yhteyttä, tapasimme toisiamme ja niin edelleen. Voiko tällaisia ystäviä löytää enää tässä iässä?
Muutamia kriteerejä on toki asetettava uudelle ystävälle. Toivoisin voivani luottaa häneen, ja toivoisin, että meillä olisi hauskaa. Äh, liian hankalaa.
Minulla on jo pitkään ollut hieman hämmentävä ongelma. Tänä syksynä huomasin yhtäkkiä, että minulla ei enää olekaan ympärilläni sankkaa ystäväjoukkoa. No okei, minä menin naimisiin, mutta niin teki myös yksi parhaista ystävistäni. Yksi kaveri muutti pois, ja yksi muutti miesystävänsä kanssa yhteen. Miksi tällaiset tilanteet syövät pohjan kaikelta kommunikoinnilta, ja miksi se kaikki tapahtuu aina niin yhtäaikaa? Ja Ennenkaikkea: miksi on niin vaikea saada uusia ystäviä?
Parhaat ystäväni olivat (tai ovat kai ne edelleen?) loistoporukkaa. Meillä oli hauskaa yhdessä, ja jutut olivat yhteisiä. Istuimme iltaa, nauroimme, puhuimme.. yhtäkaikki, pidimme yhteyttä, tapasimme toisiamme ja niin edelleen. Voiko tällaisia ystäviä löytää enää tässä iässä?
Muutamia kriteerejä on toki asetettava uudelle ystävälle. Toivoisin voivani luottaa häneen, ja toivoisin, että meillä olisi hauskaa. Äh, liian hankalaa.
sunnuntai, 30. lokakuu 2005
Aito tunne?
Mikä
ajaa kelpo ihmisen perustamaan julkisen päiväkirjan? Tämä on jo kolmas
blogi, jonka aloitan - luultavasti olen nyt löytänyt sen mitä olen
etsinyt - ja tämä jää viimeisekseni. Ensimmäiselle kysymykselleni en
toistaiseksi ole löytänyt vastausta, ja kun löydän, pelkään että en
halua tietää blogeista enää mitään.
Olen kelpo kotirouva pääkaupunkiseudulta, ja tänne aion kirjoittaa sekä arjesta että juhlasta. Luultavasti enemmän arjesta, ja hieman huonekasveista. Pyrin jäsentelemään tapahtumia ja ajatuksia, ja pääsemään selvyyteen oman pääni sisällöstä kirjoittamalla. Ja jos joku tätä lukee, mikäs siinä. Tuskin saat sivistystä, tuskin saat suurtakaan hupia - mutta jos jaksat lukea, voit saada ajatuksen poikasia ja ainakin huonekasvien hoitovinkkejä.
Valmiit, paikoillenne, hep.
Olen kelpo kotirouva pääkaupunkiseudulta, ja tänne aion kirjoittaa sekä arjesta että juhlasta. Luultavasti enemmän arjesta, ja hieman huonekasveista. Pyrin jäsentelemään tapahtumia ja ajatuksia, ja pääsemään selvyyteen oman pääni sisällöstä kirjoittamalla. Ja jos joku tätä lukee, mikäs siinä. Tuskin saat sivistystä, tuskin saat suurtakaan hupia - mutta jos jaksat lukea, voit saada ajatuksen poikasia ja ainakin huonekasvien hoitovinkkejä.
Valmiit, paikoillenne, hep.
